INFRAKIT AI -ARTIKKELISARJA · OSA 1/5 · PÄÄTÖKSIÄ OIKEAAN AIKAAN
Artikkeli perustuu keskusteluihin Infrakitin toimitusjohtajan Teemu Kivimäen kanssa.
Joka viikko keskustelen infra-alan yritysten johtajien kanssa, jotka haluavat ottaa tekoälyn käyttöön. Useimmat heistä eivät kuitenkaan ole siihen vielä valmiita – ei siksi, että teknologia olisi väärä ratkaisu, vaan siksi, että sen perustana oleva tiedonhallinta ei ole kunnossa.
Tässä syy.
Toimiala, jonka kaikki haluavat uudistaa
Infra-alalla on maineongelma – eikä syyttä. Projektit viivästyvät. Budjetit ylittyvät. Urakoitsijat ja tilaajat kiistelevät lisä- ja muutostöistä. Aliurakoitsijat lähettävät laskuja, joiden perusteita ei pystytä todentamaan. Ja vuosikymmenten teknologisiin investointeihin nähden lopputulos on edelleen sama.
Olen työskennellyt vuosien ajan infraurakoitsijoiden kanssa eri puolilla Eurooppaa. Halu tehdä asiat paremmin on aitoa. Myös panostukset digitalisaatioon ovat todellisia. Silti suuri osa hankkeista ei saavuta odotettuja hyötyjä – ja syy on paljon yksinkertaisempi kuin moni haluaisi myöntää.
Rakennusalan yritykset yrittävät ottaa käyttöön yhä parempia digitaalisia työkaluja rikkinäisten toimintatapojen päälle. Käyttöön otetaan ohjelmisto raportointiin, toinen koneohjaukseen, kolmas mittauksiin ja neljäs projektinhallintaan. Lopputuloksena ovat toisistaan irralliset järjestelmät, erilliset tietolähteet ja siiloutunut data. Järjestelmät eivät keskustele keskenään. Projektia johdetaan edelleen WhatsApp-viesteillä ja Excel-taulukoilla.
Ja kun jotain menee pieleen – tilaaja kyseenalaistaa laskun, lisä- tai muutostyötä ei hyväksytä tai projektin viivästymiselle tarvitaan perustelu – luotettavaa näyttöä ei yksinkertaisesti ole.
Ongelma ei ole siinä, että infra-alalta puuttuisi teknologiaa. Ongelma on siinä, että ilman yhtenäistä ja yhdistettyä tiedonhallinnan perustaa teknologia vain lisää monimutkaisuutta.
Mitä toimintajärjestelmällä oikeastaan tarkoitetaan?
Kun kerron, mitä Infrakit tekee, käytän joskus vertausta, joka yllättää monet. Ajatellaan esimerkiksi Windowsia. Ennen yhteistä käyttöjärjestelmää jokainen tietokone toimi omalla ohjelmistollaan omalla tavallaan. Mikään ei ollut yhteydessä toisiinsa. Tietoa ei voitu jakaa. Kun yhteinen käyttöjärjestelmä tuli käyttöön, kaikki muuttui – yhtäkkiä eri työkalut pystyivät toimimaan yhdessä samalla perustalla.
Infra-ala tarvitsee samanlaisen toimintajärjestelmän. Ei yhtä uutta erillisratkaisua. Ei uutta raportointisovellusta tai uutta johtamisen hallintapaneelia. Tarvitaan yhteinen toimintajärjestelmä, joka yhdistää suunnittelun, työmaan toteutuksen, koneiden tuottaman datan ja raportoinnin yhdeksi yhtenäiseksi työnkuluksi – tarjouskilpailun voittamisesta aina projektin loppulaskutukseen asti.
Ilman tätä perustaa todellinen digitalisaatio ei ole mahdollista. Yritys voi ottaa käyttöön yhä uusia järjestelmiä, mutta lopputuloksena ihmiset siirtävät edelleen tietoja käsin järjestelmästä toiseen, projektipäälliköt käyttävät iltansa raporttien kokoamiseen ja yrityksen johto tekee päätöksiä tiedon perusteella, joka on jo viikon vanhaa.
Yhteinen toimintajärjestelmä yhdistää koko projektin työnkulun: suunnittelu → työmaan toteutus → raportointi → laskutus. Kaikki muu rakentuu tämän perustan varaan.
Miksi tämä on tärkeää tekoälyn kannalta
Juuri tässä kohtaa suuri osa infra-alasta ajattelee tällä hetkellä väärin. Kaikki haluavat ottaa tekoälyn käyttöön. Toimitusjohtajiin kohdistuu paineita osoittaa, että yrityksessä tehdään jotain tekoälyn hyödyntämiseksi. Ohjelmistotoimittajat lupaavat mullistavia muutoksia. Samaan aikaan yritykset yrittävät rakentaa tekoälyratkaisuja saman hajanaisen ja toisistaan irrallisen tietoinfrastruktuurin päälle, joka niillä on ollut käytössään jo vuosia.
Se ei tule toimimaan. Ollakseen hyödyllinen tekoäly tarvitsee dataa – aitoa, yhtenäistä ja luotettavaa projektidataa. Koneiden sijaintitietoja. Mittaustietoja. Työmaaraportteja. Mallien revisioita. Valokuvia. Turvallisuushavaintoja. Kaiken tämän tiedon on synnyttävä jatkuvasti ja oltava yhdistettynä samaan projektikontekstiin.
Jos tätä perustaa ei ole, tekoälyllä ei ole mitään merkityksellistä analysoitavaa. Tuloksena on vakuuttavan näköisiä analyysejä, joilla on hyvin vähän todellista arvoa. Päätöksiä tehdään puutteelliseen dataan perustuvan hahmontunnistuksen varassa. Lopulta herää kysymys, miksi teknologia ei lunastanut sille asetettuja odotuksia.
Olen nähnyt tämän tapahtuvan jo useissa yrityksissä. Ne, jotka yrittivät ottaa tekoälyn käyttöön ennen kuin projektidatan perusta oli kunnossa, päätyivät turhautuneiksi ja epäileviksi. Sen sijaan yritykset, jotka rakensivat ensin yhtenäisen tiedonhallinnan perustan – ja saivat projektinsa toimimaan yhteisen toimintajärjestelmän varassa ennen kuin alkoivat pohtia tekoälyn mahdollisuuksia – ovat nyt täysin erilaisessa asemassa.
Tekoäly ei luo arvoa itsessään. Se vahvistaa sitä, mitä yrityksessä on jo olemassa. Jos lähtökohtana on hajanaista ja epäluotettavaa dataa, tekoäly vain vahvistaa samoja ongelmia.
Liiketoiminnan näkökulma
Kyse ei ole pelkästään teknologiasta. Kyse on yrityksen kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta.
Pääurakoitsijat voittavat julkisia urakoita, mutta saadakseen maksun heidän on pystyttävä osoittamaan, mitä työmaalla on tehty. Ruotsissa, Norjassa, Suomessa – ja yhä laajemmin eri puolilla Eurooppaa – tilaajat edellyttävät entistä tarkempaa ja todennettavaa dokumentaatiota ennen maksujen hyväksymistä. Harva tilaaja hyväksyy 30 miljoonan euron laskun ilman luotettavaa tietoa siitä, mitä projektissa on tehty. Mahdolliset erimielisyydet maksavat aikaa, heikentävät kannattavuutta ja kuormittavat asiakassuhteita.
Tässä toimintaympäristössä menestyvät ne urakoitsijat, jotka pystyvät osoittamaan reaaliaikaisesti, mitä työmaalla on tehty, milloin työ on tehty ja mitä se on maksanut. Se edellyttää yhtenäistä ja yhdistettyä tiedonhallinnan perustaa. Sitä ei voi rakentaa jälkikäteen kokoamalla tietoja sähköposteista, Excel-taulukoista ja eri järjestelmistä vasta siinä vaiheessa, kun erimielisyydet ovat jo alkaneet.
Ne urakoitsijat, jotka eivät rakenna tätä perustaa, eivät ainoastaan menetä liiketoimintamahdollisuuksia. He rakentavat samalla liiketoimintaansa haavoittuvuutta, joka tulee näkymään nopeasti sitä mukaa, kun tekoäly kiihdyttää kilpailua koko infra-alalla.
Mistä kannattaa aloittaa?
Ratkaisu ei ole uusien ohjelmistojen hankkiminen. Ensimmäinen askel on tehdä toimitusjohtajan tai operatiivisen johdon tasolla päätös siitä, että yrityksen projektidata nähdään strategisena voimavarana – tietona, jota kerätään jatkuvasti, hallitaan yhtenäisesti ja joka on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla.
Se tarkoittaa, että koneohjausdata yhdistyy suunnitelmamalleihin. Mittaustiedot yhdistyvät toteumatietoon. Työmaaraportit yhdistyvät projektin etenemisen ja kustannusten seurantaan. Kaikki tieto on yhdessä paikassa, reaaliaikaisesti sekä projektitiimin että yritysjohdon käytettävissä.
Kun tämä perusta on kunnossa – kun yhteinen toimintajärjestelmä on käytössä – kysymys siitä, mitä tekoäly voi tehdä, muuttuu aidosti kiinnostavaksi. Silloin tekoälyllä on käytettävissään luotettavaa tietoa, jota se voi analysoida. Se auttaa tunnistamaan poikkeamat aikaisemmin, tuottaa parempaa päätöksenteon pohjaksi tarvittavaa tietoa ja antaa mahdollisuuden reagoida silloin, kun päätöksillä on vielä vaikutusta.
Siinä on perusta. Kaikki muu rakentuu sen varaan.
Seuraavassa artikkelissa:
Artikkeli 2 – Neljä tapaa, joilla infrahankkeet menettävät jo ansaitsemansa katteen.
Päätöksiä oikeaan aikaan · Infrakit AI -artikkelisarja · infrakit.com