Meillä oli ilo keskustella Itävaltalaisen rakennusyhtiön Swietelsky AG:n Thomas Gröningerin kanssa. Thomas jakoi näkemyksiään teknologian mullistavasta roolista AEC-sektorilla, digitalisaation omaksumisen haasteista sekä kestävän kehityksen tulevaisuudesta.
Voisitko kertoa hieman omasta polustasi AEC-teknologian parissa ja siitä, miten päädyit alalle?
Aloitin urani työmaapäällikkönä infrahankkeissa. Olen todella avoin uusille teknologioille ja Lean – ajattelulle. Minulla oli paljon prosesseja, jotka veivät runsaasti aikaa ja vaivaa. Aloin optimoida rakennusprosesseja, jotta työni työmaapäällikkönä olisi sujuvampaa ja tehokkaampaa. Sen jälkeen siirryin kokopäiväisesti tekemään tätä eri aihepiireissä, kuten mittauksessa ja BIMissä. Rakensin suuren rakennusyhtiön sisälle ryhmiä ja liiketoimintayksiköitä digitalisaation edistämiseksi ja tämän ajattelutavan sekä teknologioiden viemiseksi kansainväliselle tasolle. Se on kuin digitalisaatio-kuume. Kun näet liiketoimintayksikön toimivan digitaalisesti itsenäisesti, se on todiste siitä, että olet tehnyt asiat oikein.
Miten teknologia on urasi aikana muuttanut tapaa, jolla AEC-hankkeet suunnitellaan ja toteutetaan?
Suurin vaikutus on ollut BIMillä. Joillakin markkinoilla se on edellytys julkisissa tarjouskilpailuissa – kysymys ei ole siitä, haluammeko muuttua, vaan meidän on pakko!
Muut teknologiat parantavat prosessin osien tehokkuutta, mikä tekee työstä nopeampaa ja laadukkaampaa.
Mitkä ovat suurimmat kohtaamasi haasteet ja miten olet voittanut ne?
Suurin haaste on inhimillinen. Asenteet ja pelko osaamisen menettämisestä, kun digitaalisia työkaluja ja teknologioita otetaan käyttöön. On tärkeää ymmärtää “eri kieliä”, joita puhutaan työmaalla, johdossa, ylimmässä johdossa jne. Oma osaaminen täytyy osata “kääntää” näille eri tasoille (en tarkoita oikeaa kieltä).
Mihin suuntaan näet AEC-teknologian kehittyvän seuraavan 5–10 vuoden aikana?
Erittäin selvästi: tekoäly, koneoppiminen, syväoppiminen, robotiikka. Katso vaikka robottikoirien kehitystä – teknisesti ne toimivat, mutta todellisia käyttökohteita työmaalla ei vielä juuri ole, koska niiltä puuttuu älykkyys. Jotkut yritykset käyttävät niitä imagosyistä, mutta se on enemmän kulissia.
Miten yhteistyöalustat ovat kehittyneet ja mikä on niiden merkitys projektien tehokkuudessa, kun mukana on monia sidosryhmiä (suunnittelijat, insinöörit/mittaajat, projektipäälliköt ja tilaajat)?
Puhumme käytännössä BIMistä. Voisi sanoa, että ihmiset ovat edelleen oppimiskäyrällä. Tämä riippuu myös markkinasta. Esimerkiksi Saksassa digitalisaatio on poliittisesti korkealla tasolla, mutta todellisuus projekteissa voi olla täysin päinvastainen: paperia, sähköposteja, kirjeitä, ei yhteistä tietomallialustaa. Joissain kansainvälisissä projekteissa on käytössä korkeatasoisia alustoja, mutta se on poikkeus eikä sääntö.
Miten näet AEC-teknologian roolin kestävien käytäntöjen edistämisessä?
Minulle kestävyys on todella tärkeä asia, myös yksityiselämässäni.
Monet teknologiat liittyvät kestävyyteen. Esimerkiksi GIS: keräämme geodataa projektista ja voimme hyödyntää sitä myös viiden vuoden kuluttua toisessa hankkeessa. Sama koskee geologisia tutkimuksia ja muuta dataa. Muistan esimerkin, jossa yliopisto tutki, kuinka monta kertaa sama seinä mitataan työmaalla, koska ihmiset eivät jaa tietoa.
Tällä hetkellä kestävyys on enemmän poliittinen kysymys, mutta meidän on tuotava tämä ymmärrys ja tieto koko rakennusalalle.
Miten BIM on vaikuttanut suunnittelu- ja rakennusvaiheisiin ja mitä odotat sen tulevaisuudelta?
Rakennushankkeissa se on pidemmällä kuin infrahankkeissa. Infrassa suunnittelijat eivät juurikaan toimita tai käytä BIMiä. Miksi? Koska tilaajat eivät sitä vaadi. BIM-suunnittelu on kalliimpaa kuin vanhalla tavalla suunnittelu. Henkilön, joka vastaa rakennuksen elinkaaren kustannuksista, täytyy olla valmis maksamaan siitä.
Miten ala voi varmistaa sujuvan siirtymän teknologiapainotteisempiin käytäntöihin?
Askel askeleelta ja kääntämällä asiat eri tasoille eri tavalla. Seuraava sukupolvi tulee jo odottamaan teknologiavetoisia prosesseja. Muuten he eivät edes harkitse työskentelyä rakennusalalla.
Mitkä trendit tai nousevat teknologiat innostavat sinua erityisesti tulevaisuutta ajatellen?
Tekoäly on monille pelkkä markkinointitermi, koska tällä hetkellä se ei ole vielä oikeaa tekoälyä. Kyse on lähinnä syväoppimisesta, eikä tulokset ole kovin hyviä. Tulevaisuudessa voimme kuitenkin odottaa suurta muutosta.
Mitä kulttuurisia tai ajattelutavan muutoksia tarvitaan, jotta AEC-ala voisi aidosti hyödyntää teknologian kehitystä?
Tarvitaan avointa mieltä työmaille, jotta teknologiat voidaan tuoda osaksi prosessia. Toisaalta työmailla keski-ikä on yli 40 vuotta, eivätkä kaikki ole tottuneet uusiin teknologioihin. Uudet työntekijät oppivat vanhan tavan, joten meidän täytyy kouluttaa heitä jo ennen työmaalle tuloa. Vanhemmalle sukupolvelle taas pitää tarjota tietoa, koulutusta ja vetää heidät mukaan uusiin prosesseihin – ei työntää. Jos työntää, tekee klassisen top down -virheen.
Miten teknologia voi kaventaa fyysisen ja digitaalisen maailman välistä kuilua AEC-alalla ja mitä vaikutuksia sillä on projektien toteutukseen?
Tarvitaan koulutusta ja henkilökohtaista tukea, jotta digitaaliseen maailmaan siirtyminen onnistuu. Miten lapset oppivat pyöräilemään? Selität ensin, sitten autat, kunnes he osaavat itse. Sama pätee fyysisen ja digitaalisen maailman väliseen kuiluun.
Minkä neuvon antaisit nuorille ammattilaisille, jotka suuntaavat AEC-teknologian pariin?
Mene ensin työmaalle ja opi tuntemaan prosessit, jotta ymmärrät rakentamisen vaatimukset. Sen jälkeen vie tietosi ja ala ajatella eri tavalla ja optimoida prosesseja. Se on sama kuin McDonaldin veljesten esimerkki: he elivät perinteistä ravintolaprosessia ja optimoivat sen. Se on Lean. Ja Lean ei ole pelkkä oppi, vaan asenne.
